Joulu on antamisen aikaa ja tavaratalot ja kaupat pullistelevat lahjoista, kimmellyksestä ja jouluvaloista. Näin joulun alla posti tuo ja netti vilisee myös hyviä ehdotuksia aineettomiksi lahjoiksi ”hänelle, jolla on jo kaikkea”. Meille tarjotaan erilaisia elämyksiä annettavaksi läheisille, esitetään lahjoitustoiveita kotimaisille ja kansainvälisille hyväntekeväisyysjärjestöille ja muistutetaan siitä, että apua tarvitsevia on kaikkialla ympärillämme. Kaikki hyviä ajatuksia ja kaikki avun tarvitsijoita!
Olemme omassa perheessäni pyrkineet vähentämään kulutusta ja jo muutaman vuoden ajan karsineet turhaa tavaraa kodistamme periaatteella ”pussi päivässä pois”. Lahjoituksia ovat saaneet niin SPR, maahanmuuttajat, mielenterveyskuntoutujat kuin kaupunginosamme päiväkoti ja leikkipuistokin. Kaikki hyvän tekijöitä ja kaikki avun tarvitsijoita!
Kaiken yltäkylläisyyden keskellä olen kuitenkin pysähtynyt pohtimaan myös sitä, mikä olisi todellinen joulun lahja. Sellainen, joka annetaan sydämestä. Jotakin merkityksellistä, jota lahjan saaja ja itse antajana arvostaisin.
Entäpä, jos tänä vuonna tekisimme hyviä tekoja ja antaisimmekin toisillemme aikaa. Jospa en tällä kertaa piiloutuisikaan roskakatoksen taakse, kun naapurin puhelias vanha rouva kulkee pihan poikki, vaan pysähtyisin kuuntelemaan, mitä hänellä on kerrottavaa. Saattaa olla, että olen ainoa, joka hänen kanssaan tällä viikolla juttelee.
Entäpä, jos en häätäisikään lapsia pihalta häiritsemästä, vaan opettaisin heille jonkin vanhan leikin, jota omassa lapsuudessani leikin naapurin lasten kanssa. Saattaa olla, että luon näin heille lapsuusmuistoja, joihin palataan vielä vuosien kuluttua.
Entäpä, jos tarjoutuisin vahtimaan naapurin lapsia sen aikaa, että perheen äiti pääsee kerrankin yksin käymään kaupassa. Saattaa olla, että tuo äiti saa näin tarvitsemansa lepohetken arjen kiireen keskellä ja jaksaa taas paremmin eteenpäin.
Entäpä, jos tarjoutuisin heikkonäköiselle tutulleni lehdenlukijaksi tai konserttiseuraksi. Saattaa olla, että annan näin hänelle mahdollisuuden nauttia jostain sellaisesta, joka on meille muille itsestään selvää. Entäpä, jos lahjoittaisin verta. Saattaa olla, että näin lahjoitan toiselle elämän.
Entäpä, jos opettaisin lapsenlapsen neulomaan. Saattaa olla, että hänestä tulee samanlainen käsityönharrastaja kuin minäkin ja jonakin päivänä hän muistelee haikeana, kuinka isoäiti auttoi hänet käsitöiden ihmeelliseen maalimaan.
Entäpä, jos opettaisin lapsenlapsen neulomaan. Saattaa olla, että hänestä tulee samanlainen käsityönharrastaja kuin minäkin ja jonakin päivänä hän muistelee haikeana, kuinka isoäiti auttoi hänet käsitöiden ihmeelliseen maalimaan.
Entäpä, jos…
Liisa
P.S. Näitä lahjoja voit antaa milloin vain. Joulu on antamisen aikaa ja siksi juuri nyt on hyvä aika aloittaa!
0 kommenttia :
Lähetä kommentti