Projektina äitienpäivälahja

Oikeastaan äitini pyysi minua tekemään hänelle pitsiverhot jo joululahjaksi, mutten halunnut tehdä verhoja valmiista ohjeesta, vaan halusin miettiä mallin itse ja kun inspiraatiota ei tullut ajoissa, niin joululahjasta tulikin äitienpäivälahja. Pitsiverhot on tarkoitus ripustaa keittiönikkunaan mökille ja niitä tarvitaan kaksi kappaletta. Keittiössä on vain yksi ikkuna, joten verhot eivät voi kovin peittävät, jotta valo pääsee verhoista läpi. Tämän pohjalta aloin etsiä sopivan ilmavaa virkkauskuviota. Langan olin ostanut jo valmiiksi Tampereella Suomen Kädentaidot 2015 -messuilta, käytän verhoissa 12-säikeistä kotimaista kalalankaa. Värinä on vaaleanharmaa, joka sointuu hyvin mökin ulkoasun kanssa.

Suunnitteluapuna käytin kirpputoreilta hankittuja vanhoja virkkauskirjoja ja yhdestä niistä löytyi hieman erilainen, ilmava kuvio, josta päätin tehdä isoimman osan verhon kuvionnista. Näissä vanhoissa virkkauskirjoissa on usein hieman epäselvät ohjeet, niin tälläkin kertaa. Kirjassa kerrotaan periaate miten kuvio tehdään, mutta varsinainen ohje puuttuu siitä kuinka monta pylvästä ja ketjusilmukkaa mihinkin kerrokseen tulee, on vain viittauksia hieman epäselviin työkuviin.

Kuva kirjasta Virkattuja vuodepeitteitä (Mary Olki, WSOY, 1975) sekä kuva itsepiirretystä virkkausmallista, jonka mukaan lopullinen työ on tehty. Ympyrä on kiinteä silmukka ja pystyviiva on pylväs.

Siispä otin langan ja koukun käteen ja aloin kokeilla mikä yhdistelmä toimii kalalangalle. Kolmannella kokeilulla sain kuvion onnistumaan haluamallani tavalla ja tein pienen mallitilkun sekä piirsin virkkausmallin paperille. Näin kannattaa myös tehdä etenkin silloin jos käyttää muuta lankaa kuin mitä ohjeessa on suositeltu. Kokeilin tilkkuun myös reunan viimeistelyä, yksinkertaista ruutuvirkkausta.

Valmis mallitikku erivärisestä kalalangasta.

Valmista kuviota oikeasta langasta tehtynä.

Kun verhojen suurin kuvio oli päätetty ja tilkut valmiina, etsin vielä alareunaan koristepitsin, joka olisi selkästi erilainen kuvioltaan. Toisesta kirjasta löytyi riittävän kapea malli, joka sopi tähän tarkoitukseen. Jälleen jouduin hieman muokkaamaan ohjetta, tällä kertaa ohjeessa pyydettiin tekemään puolipylväs vaikka kuvasta näkyi selkeästi, että mallissa on käytetty kaksoispylväitä. On hienoa huomata, että virkkausohjeet ovat kyllä muuttuneet selkämmäksi 70-lukuun verrattuna.

Koristereunan virkkausmalli, kuva kirjasta Pitsinvirkkaus (Hildegard Åstrand, Tammi, 1977) ja valmista pitsiä.

Äitienpäivän 2016 aamuna klo 11.40 verhot eivät vielä ole täysin valmiit, mutta isoin työ on jo tehtynä. Toinen verho on jo lähes viimeistelty, koristerauna on kiinnitetty, sivuilla on ruutuvirkkausta ja pylväsreuna sekä verhon alareunassa yksinkertaisia simpukkakuvioita. Verhon yläosasta puuttuu vielä kanava, johon voi pujottaa ohuen verhotanhon. Kun molemmat verhot on valmiit, täytyy ne vielä kostuttaa ja pingottaa muotoonsa, jossa niistä tulee siistit. Kuten usein virkkaustöissä, kuului tässäkin paljon aikaa siihen, että jouduin purkamaan jo tehtyä työtä ja tekemään sitä uudelleen, kun huomasin, että jostain kohtaa reuna vetää tai menee mutkalle. Tällä kertaa onnena oli kauniit toukokuun alun säät ja työtä pystyi tekemään ulkona auringossa.