Konekirjonnasta monelle tulee varmastikin ensimmäisenä mieleen kalliit koneet, jotka suurin piirtein napin painalluksella kirjovat kankaalle kaikenlaisia valmiita kuvia ja kuvioita. Itsellänikin on tuollainen konekirjontaa tekevä ompelukone ja aluksi kirjoinkin sillä erilaisia kuvioita esimerkiksi lasten pyyhkeisiin ja vaatteisiin, mutta totuuden nimissä ainakin itse kyllästyin valmiisiin kuvioihin nopeasti. Tämäkin kirjovan koneen tekemä kuvio pikkupojasta on pyörinyt pitkään kaapin pohjalla, mutta päätynee jossain vaiheessa osaksi pienen pojan farkkuhaalaria.
Monet nykyaikaiset kirjovat ompelukoneet hyödyntävät tietotekniikkaa ja tarjoavat käyttäjälle koneen mukana tulevien valmiiden kirjontakuvioiden lisäksi mahdollisuuden tehdä omia kirjontakuvioita. Itse olen jonkin verran harjoitellut tuota omien kuvien tekoa, mutta mielestäni se on melko työlästä ja on paljon helpompaa ja hauskempaa toteuttaa erilaisia kuvioita vapaalla konekirjonnalla. Jälki ei ole yhtä tasaista kuin koneen tekemissä kuvioissa, mutta mielestäni sen ei tarvitsekaan olla. Joskus olen myös yhdistänyt kirjovan koneen tekemiin valmiisiin kuvioihin tai kuvioiden osiin vapaata konekirjontaa.
Konekirjontaan ei kuitenkaan tarvita erityistä kirjontakonetta, tavallinen ompelukone riittää. Niissä on useimmiten mukana joukko erilaisia koristeommelkuvioita. Oma ompelukoneeni on ns. perusmalli 2010-luvulta, jonka parhaita ominaisuuksia ovat hyvä tikki ja helppokäyttöisyys. Minunkin koneessani on kuitenkin yli 80 erilaista koristeommelta (tai ommelta, jota voi käyttää koristeompeleen tapaan). Itse olen tehnyt koristeompeleista mallitilkun koneen perussäädöillä. Siitä on helppo tarvittaessa valita työhön sopiva ommel. Jotkin ompeleet sopivat hyvin kiinnittämiseen, toiset pääsevät paremmin oikeuksiinsa, kun niitä käyttää sellaisenaan yksivärisellä kankaalla.
Pelkällä suoralla ompeleella tai siksakillakin saa näyttävää jälkeä, kun niitä käyttää kiinnittämään esimerkiksi nauhaa, pitsiä tai muutoin näyttävää kangasta tai vaikkapa paljetteja. Tekeillä olevan valokuva-albumin kannen olen toteuttanut pelkillä valkoisilla kankailla, nauhoilla ja pitseillä ja ripauksella kultakangasta. Kiinnittämiseen käytin siksakpistoja ja koristeompeleita ja sen lisäksi kuvioin pintaa koristeompeleilla, joihin käytin konekirjontalankaa. Myös tavallinen ompelulanka käy kirjontaan, mutta itse olen viehättynyt konekirjontalankojen kauniista silkkisestä kiillosta, joka nostaa kuvion hyvin esiin. Erityisen hyvin konekirjontalangat sopivat mielestäni käytettäväksi kiiltävien materiaalien kanssa.
Samaa kuviointitekniikkaa olen hyödyntänyt meikkipussissa. Siihen käytin kangasvarastoistani löytyneitä silkinjämiä, tafteja ja muita niihin sopivia kankaanpaloja. Kuten valkoisesta kangaspinnasta ja tästä turkoosinsävyisestä esimerkistä huomaa, koristeompeleita ei aina tarvitse ommella suoraan. Kannattaa kuitenkin välttää jyrkkiä mutkia, jotta kuvio ei hajoa. Valmiiden koristeompeleiden lisäksi olen tässä työssä käyttänyt myös jonkin verran vapaata konekirjontaa kankaassa olevien valmiiden kuvioiden korostamiseen.
Tähän punaisen laukun etuosaan olen käyttänyt erilaisia koristeompeleita, siksakpistoja ja jonkin verran myös vapaata konekirjontaa ja käsinkirjontaa. Usein paras lopputulos syntyykin erilaisia tekniikoita yhdistelemällä. Omille töilleni on tyypillistä, että aloitan jostain ja lisäilen eri tekniikoita matkan varrella, kunnes olen tyytyväinen lopputulokseen.
Parhaiten oman koneen ominaisuudet oppii tuntemaan kokeilemalla.
Hauskoja kirjontahetkiä toivottaen,
Liisa
0 kommenttia :
Lähetä kommentti